Opintiellä

Opintiellä
Jostain syystä huomaan lukevani usein selviytymistarinoita. Tara Westoverin Opintiellä on myös sellainen, vaikuttavin ja uskomattomin tähän mennessä lukemani.

Tara on mormoniperheen nuorin tytär, jonka syntymäpäivää kukaan ei tarkkaan muista, kuten ei muidenkaan perheen lasten. Kaikki olivat syntyneet kotona, Idahon vuorilla sijaitsevassa talossa. Isällä on romuttamo, jonne perheen lapset joutuvat töihin heti kun pystyvät. Äiti kerää yrttejä. joista valmistaa homeopaattisia lääkkeitä. Isä ei luota lääkäreihin, joten kaikki vaivat ja sairaudet hoidetaan kotona.

Lapset eivät käy koulua sillä isän mielestä valtion koulut opettavat väärin ja turmelevat lapset. Sen sijaan he käyvät kotikoulua mutta käytännössä opetus jää niukaksi.

Isä valmistautuu maailmanloppuun keräämällä maanalaiseen varastoon säilykkeitä, polttoainetta ja aseita. Äidin on vastoin tahtoaan opeteltava kätilöksi, jotta perhe olisi omavarainen kun katastrofi tulee.

Isoveljen esimerkkiä seuraten Tarakin haluaa opiskelemaan ja valmistautuu pääsykokeisiin omin päin. Hän hankkii tarvittavat oppikirjat ja tuskailee algebran kanssa. Omaksi yllätyksekseen hänet kuitenkin hyväksytään Salt Lake Cityn mormoniyliopistoon, jossa Tara pian huomaa aukkoja tiedoissaan. Hän joutuu opiskelemaan monia peruskäsitteitä alusta asti että pysyisi opetuksessa mukana.

Lomilla hän palaa kotiin ja huomaa elävänsä kahdessa eri maailmassa, toisaalla on perhe ja toisaalla ulkopuolinen maailma. Enemmän kuin opiskelusta kirja kertookin Taran kamppailusta päästäkseen irti perheen tuhoavasta vaikutuksesta, isän mielivallasta ja veljen väkivaltaisuudesta. Aikuistuvalle nuorelle perhe on luonnollinen tuki, mutta Taran kohdalla perheen vaikutus on tukahduttava. Kasvaakseen omaksi itsekseen ja löytääkseen oman paikkansa maailmassa hänen on irrottauduttava perheestään.

Kaikesta huolimatta Tara valmistuu tohtoriksi huippuyliopistossa. ” Kaikki minkä puolesta olin uurastanut, vuosien mittaiset opintoni, tähtäsivät nimenomaan siihen, että pyrin hankkimaan itselleni tämän yhden etuoikeuden: saada nähdä ja kokea muitakin totuuksia kuin ne, jotka isä minulle antoi, ja rakentaa niiden avulla oman mieleni. ”


Helinä Mustajärvi
Kokkolan kaupunginkirjasto