Kaikki anteeksi

Kaikki anteeksi

Miten siinä niin kävi? Että minä istun kauniin sunnuntaiaamupäivän sohvan nurkassa. Pitkästä aikaa ulkona paistaa aurinko, niin kuin Lauralle paistoi aurinko, kun hän tapasi Mikon. Jäin kirjaan ansaan, niin kuin Laura Mikkoon. Hennonvihreä lehtiverhon väri vei mukanaan. Tämä pitää lukea yhdellä istumalla!

Jos aluksi epäilin kirjaa hempeäksi rakkausromaaniksi (kyllä tuo kävi mielessäni!), tajusin pian ensimmäisen sivun lyhyen kuvauksen tulevan todeksi. Mutta miten se on mahdollista? Rakastavasta, lempeästä, hellästä, kaikkien sydämet sulattavasta miehestä kasvaa iso, paha susi. Peto, jota pitää pelätä, keksiä suojautumiskeinot ja yrittää olla suututtamatta sitä. Mutta niin vain kävi! Niin vain käy, liian monessa suhteessa. Sillä joka kolmas nainen Suomessa on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Vuonna 2017 viranomaisten tietoon tuli 8300 pari- ja lähisuhdeväkivallan uhria. Kuinka monta uhria jää tilastoimatta?

Laura Manninen kertoo kirjassaan Kaikki anteeksi omaa tarinaansa, sitä miten hän joutui lähisuhdeväkivallan uhriksi. MTV:n uutisten 21.7.2018 julkaisemassa haastattelussa Laura kertoo, että hän haluaa murtaa häpeän ja vaikenemisen kulttuuria. Laurakin häpesi ja pelkäsi pitkään kokemaansa, eikä halunnut kertoa kenellekään. Lopulta hän hakee apua turvakodin avopalvelusta. Turvakodin Tuulan sanat jäävät mieleen, Lauran mieleen, minun mieleeni, toivottavasti kaikkien väkivallan uhan kokeneiden mieleen: Jos leipäveistä on kerran vilautettu, sitä yleensä ennemmin tai myöhemmin käytetään.

Mami Kolppanen
Kokkolan kaupunginkirjasto