Jumalan huone

Jumalan huone
Pohjoiskarjalaisen lestadiolaissuvun vaiheista kertova Jumalan huone on Katja Kärjen esikoisromaani. Suvun vaiheita seurataan kolmen sukupolven ajan, pääasiassa naisten kautta.

Aili ja Vieno ovat 1920-luvulla syntyneet sisarukset. He kilpailevat samasta miehestä, mutta Vienon Mauri valitsee ja vie vihille. Siskon häihin Ailin on kuitenkin mentävä, vaikka on kateellinen ja katkera, kun oma sulhanen kaatui sodassa.
Pian Vieno ilmestyy mustelmilla Ailin eteen, Maurista on paljastunut väkivaltainen, mustasukkainen vaimonhakkaaja. Tilanne menee niin pitkälle, että Vieno menehtyy ja Mauri joutuu vankilaan.

Perheen viisi lasta tarvitsevat jonkun aikuisen pitämään heistä huolta ja niin Aili ryhtyy hoitamaan taloutta. Nuorimmat Maria ja Paavo ovat erilaisia kuin vanhemmat sisarukset. Pirjo, Niilo ja Kaisa noudattavat tiukasti yhteisön normeja ja perustavat aikanaan perheet kuten tapoihin kuuluu. Paavo lähtee Ruotsiin töihin ja myöhemmin paljastuu kenen määräyksestä. Maria lähtee opiskelemaan Joensuun korkeakouluun vaikka vankilasta palannut isä- Mauri toteaa pilkallisesti: ” Mikä sinähi luulet olevasi ”. Hän valmistuu äidinkielen maisteriksi ja ryhtyy opettamaan maahanmuuttajille suomenkieltä.

Kolmannen sukupolven edustaja on Elsa, Kaisan tytär. Hän kulkee perheensä mukana seuroissa ja omaksuu uskonnon säännöt. Koulukaverin luona hän huomaa, että toisinkin voi elää. Abivuoden jälkeen alkaa opiskelu Jyväskylässä ja raju kapina. Elsa tekee listan asioista jotka ovat syntiä ja ruksaa ne yksi kerrallaan.

1. Tanssiminen
2. TV:n katselu
3. Musiikin kuuntelu
4. Meikkaaminen
5. Korvareiät
6. Hiusten värjääminen
7. Alkoholin nauttiminen ja humalassa oleminen
8. Esiaviollinen seksi
9. Valehtelu
10. Varastaminen
11. Homoseksuaalisuus
ja lista jatkuu…

Elsa ajautuu punk-bändin mukaan ja viettää aikansa rumpalin kanssa. Opiskelu jää sivuseikaksi, kun aika kuluu kavereiden kanssa baareissa. Kun tytär ilmestyy pinkissä siilitukassa vanhempien eteen, isä ajaa hänet pois. ” Tekisit Elsa parannuksen. Ei ole kottiin tulemista tuon näköisenä. ” Paluumatkalla bussissa Elsa poistaa puhelimestaan perheenjäsentensä numerot.

Naisten asema lestadiolaisyhteisössä on tarkoin rajattu. Ahtaasta roolista irrottautuminen vaatii rohkeutta, jota Maria osoittaa ilmoittamalla, ettei aio enää jatkaa seuroissa keittiövuorossa. Elsa joutuu repimään itsensä irti rajummin, mutta Ailista kehkeytyy suvun matriarkka joka säilyttää suvun salaisuudet suu viivana.

Lukijalle ei tuota vaikeuksia ymmärtää kirjassa käytettyä paikallista murretta vaikkei sitä osaisikaan, päinvastoin se antaa kuvan elävästä puhekielestä. Kuitenkin olisin karsinut tekstiä melko paljon, varsinkin Elsan opiskeluajan kuvaukset tuntuivat puuduttavilta.


Viime aikoina on Suomessa ilmestynyt paljon uskonnollisista yhteisöistä kertovia romaaneja, joista Pauliina Rauhalan Taivaslaulun, Ben Kallandin Vien sinut kotiin, Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät olen lukenut. Ilmeisesti kirjoittajilla on tarvetta jakaa kokemuksia ja herättää keskustelua uskonnollisessa yhteisössä elämisestä.

Helinä Mustajärvi
Kokkolan kaupunginkirjasto