Valuvikaisen roolimalli

 Soili Pohjalaisen romaani Valuvika (2019) kertoo ukista ja tyttärentyttärestä. Freelancer-toimittaja Maria shoppailee juuri Stockmannilla saadessaan puhelun äidiltään. Äiti määrää tyttärensä katsomaan, mitä kuuluu Itä-Suomessa mökissään asuvalle ukille. Mikä ettei, päättää Maria, kun hänen oma avioliittonsakin tökkii.

Arttu-ukin kohtaaminen sysää Marian muistelemaan mummolassa vietettyjä lapsuuden kesiä. Ukille Maria oli Rinsessa Tesiree.

Yli 20 vuoden takaiset periaatteet ovat yhä Arttu-ukin arkipäivää. Arttu ei vastaa, ”- - lepuuttaa sitten kättään tynnyriä vasten muina pohjoiskarjalaisina”, mutta Maria kyllä huomaa läsnäolonsa mökillä pakon sanelemaksi. Kun ottaa vastuuta ukin arkipäivästä ja terveydestä, aikuisen lapsenlapsen ja ikääntyneen ukin maailmat törmäävät jatkuvasti toisiinsa.

Kun Maria juoksee pakoon ukin hoidosta aiheutunutta ahdistusta, hänet pysäyttää matalalla lentävän korpin siiven liike. Se muistuttaa tuulilasinpyyhkijän ääntä. Näin ”korpin siipi pyyhkii maailmojen välistä ikkunaa”, ja mökkivierailu mullistaa Marian avioliiton.

Eikä kukaan enää ole viallinen.

 

Helvi Syrjälä, Koivuhaan kirjasto