Miksi dystopiat ovat niin suosittuja?

Kun sain harjoittelijana tehdä kirjanäyttelyn Kokkolan kaupunginkirjastoon, halusin aiheeksi scifin eli science fictionin. Siitä vielä rajasin aiheen avaruuteen sijoittuvaan kirjallisuuteen. Kun selasin scifi-valikoimaan, tajusin erään asian: dystopiaa on enemmän kuin mitään muuta scifin alagenreä. Selaamani kirjat olivat vielä aikuisten kirjallisuutta ja tajusin yhtäkkiä, että nuorten ja nuorten aikuisten puolella dystopiakirjallisuus on vielä yleisempää.

Kaikki ovat varmaan ainakin kuulleet Suzanne Collinsin Nälkäpelistä, mikä sai julkaisuvuotensa jälkeen dystopiakirjallisuuden vyöryn nuortenkirjallisuudessa. Trendit eivät ole sinänsä uusi tai ihmeellinen asia – Twilightin jälkeen vampyyreja ja ihmissusia tuli nuortenkirjallisuuteen kuin sieniä sateella. Toki oli aikaisemminkin kirjoitettu nuorten dystopiaa, mutta Nälkäpeli antoi kuitenkin genrelle ison tönäyksen. Mutta miksi dystopiasta tuli niin suosittu ja miksi juuri nyt?

 

Kun katsoo nykyaikaa, uutisia ja tapahtumia, paljon on tapahtumassa. Paljon hyvää, mutta myös paljon pahaa. Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon ja joissakin maissa eläminen on edelleen turvatonta ja pelottavaa. Herkimmillään tähän kaikkeen ovat nuoret, joita tulevaisuus koskee. Dystopia on yksi scifin genretyyli, missä yleensä seikkaillaan synkässä tulevaisuudessa. 

Dystopiassa on yleensä kaksi pahantekijää: ilmastonmuutos ja hallitus. Ilmastonmuutos ja sen seuraukset ovat viime aikoina yleistyneet dystopiakirjallisuudessa: kirjoissa maailma on melkein tuhoutunut eikä luonnonvaroja ole enää saatavilla kuten ennen. Hallituksen tai yhteiskunnan pahuus näkyy tarkoilla säännöillä, erilaisuuden eliminoimisella ja vapauden riistolla. Yleensä nuorten dystopiassa nämä yhteiskunnan säännöt estävät rakkauden, mikä saa päähenkilön uhmaamaan hallitusta. Joskus pelkästään sääntöjen epäreiluus saa päähenkilön liikkeelle. Dystopiaa voi rinnastaa nykyaikaan, mutta myös menneisyyteen. Esimerkiksi lukemalla historiaa voi nähdä samankaltaisuuksia menneisyyden ja dystopiakirjallisuuden välillä.

Pelko siitä, mitä maailmassa tapahtuu voi ajaa nuoret dystopian äärelle. Ehkä he haluavat käsitellä pelkojaan lukemalla herkistä aiheista. Ehkä tulevaisuus-käsite saa aiheet tuntumaan kaukaisilta, mutta saavat heidät silti miettimään nykyajan menoa. Jotkut eivät toivottavasti koskaan joudu kokemaan maailman kauhuja, mutta kirjallisuus näyttää sen mahdollisuuden. Kirjallisuus voi laittaa miettimään. Ehkä tätä kirjailijat ovat juuri halunneet lukijoilleen näyttää. Tai sitten kirjailijat tietävät, että synkkyys kiehtoo monia ihmisiä ja sen fiktiivisyys lohduttaa. Voi olla myös mahdollista, että dystopiakirjallisuus näyttää, miten onnekkaita me olemme ja että meillä voisi mennä paljon huonommin. Dystopia on synkkää ja välillä sen aiheet ahdistavat ja pelottavat. Kuitenkin melkein jokaisen dystopiatarinan taustalla on kapinaa, toivoa ja uskoa parempaan elämään. Dystopian yksi tarkoitus voi olla näyttää lukijoilleen, että kaikki ei ole menetetty ja jokainen voi vaikuttaa asioihin. Tarvitaan vain uskoa ja rohkeutta. Ja yrittämistä.

Vuodet 2012-2014 olivat nuorten dystopiakulta-aikaa. Kulta-aika oli juuri silloin, kun itse luin ahkerasti nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuutta ja voin sanoa, että melkein kaikki sen ajan julkaistut dystopiakirjat on tullut luettua. Dystopia kiehtoo minua juuri sen synkkyyden takia, mutta myös, koska melkein aina niissä on onnellinen loppu. Pidän siitä, miten yleensä juuri nuorilla on avaimet parempaan tulevaisuuteen ja juuri nuoret ovat kapinallisuuden ytimessä. Tämä saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja halun itse vaikuttamaan asioihin. Dystopiassa voi olla myös ripaus fantasiaa, mikä innostaa minua lukemaan. Dystopia on yleensä myös hyvin toimintapainotteista ja siinä muun muassa keskitytään nuoren mieleen ja ajattelutapaan. Kirjojen nuoret yleensä kasvavat tarinan aikana ja kehittyvät – sekä hyvässä että pahassa. Dystopiassa ei vähätellä nuoria. Nuorten dystopia ei ole enää pinnalla toisin kuin ennen, mutta se ei tarkoita ettei dystopiaa enää kirjoitettaisi. Dystopia tuskin koskaan kunnolla katoaa – onhan sitä kirjoitettu jo vuosikymmeniä.

Nuorten dystopiakirjavinkit (Huom! Suurin osa ovat kirjasarjoja!)

- Nälkäpeli-trilogia (2008-2010), Suzanne Collins
- Outolintu-trilogia (2014-2015), Veronica Roth
- Tarkoitettu-trilogia (2011-2013), Ally Condie
- Delirium-trilogia (2011-2013), Lauren Oliver
- Maze Runner-trilogia (2015-2016), James Dashner
- Teemestarin kirja (2012), Emmi Itärinta
- Ready Player One (2012), Ernest Cline
- Nokkosvallankumous (2013), Siiri Enoranta
- Routasisarukset-sarja (2011-2013), Eija Lappalainen ja Anne Leinonen
- Viallinen-sarja (2018-) Cecelia Ahern
- The Young World-sarja (2017-), Chris Weitz
- Ensimmäinen siirtokunta-trilogia (2010-), Justin Cronin
- Valinta-sarja (2016-), Kiera Cass
- Hopea-sarja (2016-), Victoria Aveyard

Mira, Kokkolan kirjaston harjoittelija

Asiasanat: dystopiat