Neuvostoihmisen loppu

 


Svetlana Aleksijevitsin Neuvostoihmisen loppu on huimaava sukellus naapurimaamme kansalaisten mielenmaisemaan.

Kirjailijalla on tapana koota teoksensa haastattelemalla ihmisiä. Näin hän saa aikaan vaikutelman kuin lukija olisi itsekin mukana kuuntelemassa keskustelua.

” Matkustin useiden vuosien ajan ympäri entistä Neuvostoliittoa, sillä homo sovieticuksia eivät ole ainoastaan venäläiset vaan myös valkovenäläiset, turkmeerit, ukrainilaiset, kazakit… Nykyään me asumme eri valtioissa, puhumme eri kieliä, mutta meitä ei voi sekoittaa kehenkään muuhun. Meidät tuntee heti ! Me kaikki sosialismissa eläneet ihmiset olemme sekä samanlaisia että erilaisia kuin muut ihmiset.”

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kommunismiin uskoneet ja kasvaneet putosivat tyhjän päälle. Valtion omaisuutta yksityistettiin ja kansalaisille jaettiin yksityistämissekkejä mutta pian ne kertyivät uusrikkaiden oligarkkien taskuun. Markkinatalous vallitsi ja toi tavaraa kauppoihin, jos oli varaa ostaa.

Kovin monella ei ollut, koska työttömyys lisääntyi. Tämä kaikki oli uutta vanhemmalle sukupolvelle, mutta nuoret nauttivat vapaudesta ansaita rahaa ja matkustaa.

Kirjassa on monta järkyttävää tarinaa tavallisten ihmisten kohtaloista entisen Neuvostoliiton aikana. Mieleeni on jäänyt erityisesti kertomus tytöstä, joka joutui äitinsä mukana vankileirille vauvana. Lapset erotettiin kolmevuotiaana äideistään ja sijoitetiin lastenkotiin. Siellä heitä kohdeltiin kansanvihollisen lapsina ja opetettiin rakastamaan Stalinia. Kun tämä tyttö aikuisena kohtasi äitinsä he olivat täysin vieraita toisilleen.


Svetlana Aleksijevits sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015. Hän on syntynyt Ukrainassa vuonna 1948 mutta asunut Valko-Venäjällä.
Hänen teoksistaan on suomennettu Tsernobylista nousee rukous ja Sodalla ei ole naisen kasvoja.

Tuorein suomennos on Neuvostoihmisen loppu – kun nykyhetkestä tuli second handia. Siihen on koottu tavallisten ihmisten kertomuksia elämästä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja muistoja ajasta ennen sitä. Mukana on myös Afganistanin ja Tsetsenian sodasta palanneiden kertomuksia sekä Moskovaan Keski-Aasiasta töihin tulleiden siirtotyöläisten kurjuuden kuvauksia.


Helinä Mustajärvi
Kokkolan kaupunginkirjasto